Tulin piipahta koulussa, kun sain lapsille hoitajan - nuorimmainen kuumeessa. Olisi voinu jäädä pois, ei täällä taas mitää uutta ole. Turhauttavaa, tää lusmuilu tarttuu- moraali kärsii..

Tunteiden sekamelskaa ollu.. Vanhimmalla lapsella oli korvatulehdus, ja kun minä uskon siihen,että fyysiset oireet ovat henkisen olon peilausta, niin tietenkin taas jälleen syytän itseäni tytön tulehduksesta- no niin minä olen liikaa torunut, huutanut tms ja hän ei halua enää kuunnella.. En käsitä miksen pääse eroon siitä ajatuksesta, että kaikki ollaan joskus kipeinä syystä tai toisesta, mutta ei kaikesta tarvi jäädä traumoja. Pojan kans tätä ajatus ongelma ei ole. Ehkä tää juttu taas peilaa omaa pientä minää..

On noussu hirveesti tunteita pintaan miehen juovan ajan hommista, nyt vasta monen vuoden jälkeen. Ja heti helpottanut muutamassa asiassa, kun olen ymmärtänyt mistä tunne nousee.. Onneksi sain eilen ystävän kans puhua asiasta niin helpotti kummasti..

Terapia aikaa odottelen itselleni ja miehelleni.. kehoterapiaan haluaisin, mutta raha tilanne tökkii...:(